Unikuvia, äänialoja ja metafyysistä improvisaatiota

Maaliskuun kirpeys katkesi tämän vuoden toisella Musteklubilla nihkeänlämpimässä Nuclear Nightclubissa 14.3.2013. Runomuotokuvia paperille loihti Timo Harju, ja alku- ja välipaloja yleisölle soitti salaperäinen tiskijukka Yrjö Armaani, joka erehdyttävästi muistutti Huutomerkissä vaikuttavaa Jussi Moilasta. Eivät ole mitkään levytanssit mitään tämän jälkeen, ellei niissä soiteta Mörrimöykkyä ja Anttilan keväthuumausta!

Timo Harju pyydysti muotokuvattavia heti illan alussa.

Timo Harju pyydysti muotokuvattavia heti illan alussa.

Ilta avattiin Pirjo Suvilehdon runoteoksen julkistamisella. Lavalle itse kirjoittajaa sekä kustantaja Leevi Lehtoa jututtamaan kipusi Jyri-Jussi Rekinen. Morfeuksen koirat (Ntamo) matkustaa unien maailmassa, ottaa taustaa jungilaisista arkkityypeistä ja kertoo viestejä koirilta. Unenomaisuus jatkuu teoksen kuvituksessa, josta vastaa oululaislähtöinen Reijo Kärkkäinen. Leevi Lehto huomautti Oulun olevan ”Ntamon vahvimpia maaseututukikohtia”, sillä Suvilehto on jo peräti kuudes täkäläinen, joka Lehdon tallissa julkaisee.

Pirjo Suvilehto ja Leevi Lehto.

Pirjo Suvilehto ja Leevi Lehto.

Jyri-Jussi Rekinen, Pirjo Suvilehto ja Leevi Lehto.

Jyri-Jussi Rekinen, Pirjo Suvilehto ja Leevi Lehto.

Antti Kaarlela pääsi klubilla kohtaamaan todellisen fyysisen runoilijuutensa, kun miestä vaivanneet selkäkivut tekivät esitetyksestä suorastaan metafyysisen. Ruumiillinen soolorunoimprovisaatio syntyi ”tässä ja nyt, vain paikalla olevalle yleisölle”. Illan juontaja ja Huutomerkin tuottaja Kari Miettunen luki novellinsa ”Kuumatkalla”, joka on aiemmin julkaistu Huonon kirjallisuuden seuran kokoelmassa ja opettaa, että jos työkavereilla ei juttu kulje, se ei kulje, ei edes avaruudessa. Novellin simultaani- eli livekuvitti sarjakuvataiteilija Anssi Vieruaho, joka vaatimattomasti totesi, ettei kyseessä ehkä ollut hänen paras työnsä, mutta ainakin se on valmis.

Antti Kaarlela tuolilla tai ratissa, alasti tai isänä, ehkä tulevana isänä?

Antti Kaarlela tuolilla tai ratissa, alasti tai isänä, ehkä tulevana isänä?

Anssi Vieruaho kuvittaa Kari Miettusen "Kuumatkalla"-novellia.

Anssi Vieruaho kuvittaa Kari Miettusen ”Kuumatkalla”-novellia.

Tero Vaaran, tuon Mamba-yhtyeen pääpahiksen, tuotanto on ilmeisesti niin vaikea aihe, että Tommi Saha joutui ”distraktoimaan yleisön keskittymistä” ottamalla vaatteet pois päältään. Tennissukat esiintymisasunaan Saha esitteli maailmalle uuden taiteenmuodon – tuplarunouden. ”Lauantai-iltakin” muuttui lähestulkoon shamanistiseksi: ”Ensin ensin meitä meitä oli oli vaan vaan Peku Peku ja ja mä mä, sitten sitten siihen siihen tuli tuli pari pari tyttöä tyttöä. Peku Peku tunsi tunsi ne ne, mutta mutta minä minä en en, niinpä niinpä tilasin tilasin yhden yhden oluen oluen.” Kuisma Korhonen sen sijaan vangitsi yleisön tunnelmasta ja äänialasta toiseen liukuvilla sävellyksillään. Päivisin yliopistoprofessorina tunnettu mies muuttui kellarivalossa kitarafolkrockfilosofitrubaduuriksi. Ennalta luvattujen V. A. Koskenniemen runojen lisäksi yllätysnumeroina kuultiin muun muassa Leevi Lehdon kunniaksi sävellettyä John Keatsia.

Tuplarunoilija Tommi Saha distraktoi.

Tuplarunoilija Tommi Saha distraktoi.

Kuisma Korhonen.

Kuisma Korhonen.

Vantaan Korsosta klubille saapui Risto Koo, joka saattaa olla koomikko siinä missä runoilijakin, mutta sydänverellä hän joka tapauksessa kirjoittaa. Risto Koo jakoi yleisölle aforistisia ajatuksia, jotka kumpuavat korsolaisesta elämänmenosta: ”Olen karhu. Lähestyn naisia baarissa, he leikkivät kuollutta.” Nykyisiä asuste- ja ihmissuhdetrendejä hän kommentoi toteamalla, että ”mitä suurempi laukku, sitä rumempi nainen”, ja ”avioliitto on niin kuin kalanmaksaöljy”.

Risto Koo Korsosta.

Risto Koo Korsosta.

Vielä mahtui iltaan Open mic- osuus, jonka aikana yksi jos toinenkin klubilainen ehti lavalle avaamaan sanaisia arkkujaan. Spottivalon häikäisyssä ylitettiin pelkoja, vedettiin ulkomuistista ja improvisoitiin laulaen.

Liana Potila lauloi improlaulun avainsanasta puu.

Liana Potila lauloi improlaulun avainsanasta puu.

...ja omaa tuotantoaan esittäessään Tommikin oli taas täysissä pukeissa.

…ja omaa tuotantoaan esittäessään Tommikin oli taas täysissä pukeissa.

Illan päätteeksi lavalla debyyttinsä teki Eripura-niminen yhtye, jonka musiikki kuulemma oli yhteiskuntakriittistä, ainakin sen yleisönosan mukaan, jonka tärykalvot eivät kurtistuneet jo ensisointujen rymähtäessä ilmoille. Nuken henkilökunnalle kiitos ratkaisukeskeisestä reagoinnista, kun seinänvieruspöytään ilmestyi korvatulppia kuin suolapähkinöitä Hollywood-leffan baaritiskillä! Eripuran lyriikan takaa löytyy illan mittaan dj:nä kunnostautunut sanojen sekatyömies Moilasen Jussi.

Eripura.

Eripura.

Musteklubin jälkeen päässä soi kolmatta päivää Mamban musiikki. Jälkiseuraamuksilta ei siis voinut välttyä.

Teksti Tarja Longi – Kuvat Reijo Valta

Kirjoittaja on nainen, jonka laukku on kätevää keskikokoa. Syystä taikka toisesta laukkuun ilmestyi klubi-illan aikana reikiä.

Mainokset
Kategoria(t): Musteklubi Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s