Koesoitto

Suomalainen sauna: syntymän ja kuoleman paikka; peseytymisen ja hiljentymisen alttari; ystävyyden ylläpidon lämmin, demokraattinen pesä; sopimuksenteon ja poliittisen lehmänkauppojen markkinatori; välillä meno kuin kirkossa, välillä saunotaan kilpaa vaikka henki menisi. Kulttuurillisen taustansa vuoksi sauna on myös mitä loogisin koesoiton pitopaikka.

Muusajuhlien vuosittaisten kotikonserttien sarja sai toisen inkarnaationsa Heinäpäässä Tuomo Vuolteenahon idyllisessä pihapiirissä. Viime vuoden juhlien kotikonsertin nähneenä osasin odottaa jotain intiimiä ja poikkitaiteellista. Pihalla yllättävän runsaslukuista yleisöä lämmitteli hernesoppa ja voita-leipää. Pian illan isäntä ohjasi meidät piharakennuksen saunaan, jossa itse konsertti saisi sijansa.

Tunnelma muodostui oletetun intiimiksi, jo siitäkin syystä, että meitä saunaan ahtautujia oli lopulta reilu kaksikymmentä. Saunan jykevät hirsiseinät kaikuivat rumpukoneen papatuksesta, kun yleisö etsi paikkojaan lauteilta, lauteiden alta, penkeiltä ja jakkaroilta. Saunan kotoinen hämäryys säilyi, esitystä valaistiin vain niukalti. Ainoastaan välkkyvä valokaapeli toi kaupallisen idolimaailman huoneeseen.

Ensin paikalle saapuivat tuomarit ja raatimiehet Heinäpään kaupunginteatterin sanajaostosta. Pehmeitä arvoja edustava naisjäsen oli tällä kertaa unohdettu kiintiöiden ulkopuolelle, joten tänään Jone Nikulan ja Simon Cowellin tylytyspartiolle ei olisi luvassa vastavoimia. Koesoittaja saapui ikkunaan kolkutellen paikalle hieman myöhässä, mikä ei myöskään parantanut hänen asemiaan.

Koesoittaja meni estradilleen, jona pesutilamiljöössä toimi kylpyamme, tarttui klarinettiinsa ja aloitti rohkeasti freejatsihtavan esityksen. Tuomaristo kuunteli välinpitämättömän oloisena aikansa, kunnes kello soi ja tyly tuomio annettiin – ei talenttia, sitä jotain äksjuttua, eikä ainesta idoliksi. Esiintyjän kyyneleet ilmeisesti kuitenkin hellyttivät alan miehet ja koesoittajalle annettiin muutamakin uusi mahdollisuus.

Seuraavilla yrityksillään Tuomo Vuolteenahon esittämä koesoittaja yritti kaikkensa. Esitykseen lisättiin eroottista lanteenkeinutusta, mutta vaikka yleisö pyrstönpyöritykselle lämpenikin, raati oli vankkumattoman kielteinen. Myöskään suurten ikäluokkien nostalgianälkää kosiskelleen kansanlaulumelodian upottaminen jatsin sekaan ei tuottanut toivottua tulosta, eivät Hollywood – Bollywood -merenneitotanssiliikkeet kylpyammeen pohjalla klarinetin kanssa suoritettuna, eikä edes rumpukoneen rymin säätäminen soittolistapopin R’n’B –asentoon. Konsertti päättyi esiintyjän ja tuomariston yhteisitkuun, mutta ei, kun ei. Koesoittaja joutui poistumaan ilman hyväksyntää.

Korporatiivinen valtavirta ei Vuolteenahon klarinetille heltynyt, mutta yleisö sai vastinetta ajalleen. Kollektiivisilla ”EI”-huudoilla yritimme vielä kerran houkutella koesoittajaa saunan hämärään, mutta turhaan.
Näin minä sen näin, tulkintoja ja ylitulkintoja voi toki olla muitakin. Samalla saatiin myös hauskasti jatkoa Muusajuhlien saunateemalle. Viime vuoden Villa Pukkilan saunakamarin kansanlaulukonsertti kostuttanee edelleen kaikkien paikallaolijoiden silmäkulmia.

Teksti: Jarkko Korpua

Mainokset
Kategoria(t): Muusajuhlat Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s