Silloin kolahti

Jokainen enemmän tai vähemmän musiikkiaan kuunnellut muistaa varmasti hetkiä, kun jonkin kappaleen sanoitus tai tunnelma tuntuu kertovan jotain oleellista elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. Niskakarvageneraattorin voi laukaista pianon soittama yksinkertainen kuvio, kitarafilli, saksofonisoolo, kuoron sisääntulo tai vaikkapa jokin kuin omista ajatuksista kumpuava sanoituksenpätkä. Toisinaan joku kappale pystyy kuvaamaan kuulijansa tietyn elämäntilanteen ja hetken aivoitukset niin täydellisesti, että se jää sielun soittolistalle loppuiäksi jo ensi kuulemalta. Missä sinä olit silloin, kun kolahti?

Näitä asioita oli kokoonnuttu pohtimaan Pivoon Muusajuhlien 2013 sunnuntaina, 18.8. Paikalle oli kutsuttu kolme mielenkiintoista ihmistä kertomaan omista biisikolahduksistaan ja asiansa osaavat muusikot näitä tuntoja tulkitsemaan. Alkuperäisistä kolmesta haastateltavasta tuomiorovasti Matti Pikkarainen ja biisintekijä-kirjailija-trubaduuri Esa Eloranta saapuivat paikalle, kun taas jalkapallolegenda Atik Ismail oli paikalla vain poissaolevana biisivalintansa voimin. Valitut kappaleet tulkitsivat tilaisuuteen varta vasten tehtyinä sovituksina Janne Aslak Räsänen (kitara ja huuliharppu) ja Joonas Karjalainen (haitari).

Nään vanhan Tornatorin yhä vielä mielessäin
kun sillä silloin matkaan lähdit lapsuusystäväin
niin jäi koulu kesken sulla
piti mun myös mukaan tulla
mut vanhempien käskystä mä kotirantaan jäin.

Matti Pikkarainen oli valinnut kappaleekseen Juha Vainion Albatrossin, jonka sanoituksessa kertoja muistelee koulut kesken jättänyttä, merille karannutta lapsuuden kaveriaan. Kertoja itse kävi vanhempiensa kehotuksesta koulunsa ja päätyi, ehkä kutsumuksensa vastaisesti, turvalliselle virkamiesuralle. Vapaana liitävään albatrossin hahmoon kertoja liittää elämää omilla ehdoillaan toteuttavan lapsuudenystävänsä muiston.

Myöhemmin virkamieskertoja istuu työpaikkansa juoneena, elämäänsä pettyneenä, rannalla ja kohtaa naurulokin:

kun lähelleni näin mä naurulokin kaartavan
niin tiesin että jotakin nyt vihdoin oivallan:
Siinä sielu on sen miehen
jonka työt jää puolitiehen
ja joka kaiken rakentaa vain varaan unelman

Puheessaan Matti Pikkarainen jätti meidät kuulijat miettimään sitä, kuka meistä lopultakin on albatrossi ja kuka naurulokki. Hyvän elämän voi saavuttaa sekä unelmia toteuttamalla että jatkuvuudelle ja turvallisuudelle rakentamalla, valinnoistaan vastaa jokainen itse. Tämän alustuksen jälkeen kuultuna itse kappale nostatti taatusti palan kurkkuun jokaiselle kuulijalle.

Maailma on kapriksen kokoinen ja pienenee jatkuvasti, sanaili Muusajuhlien tuottaja Kari Miettunen kertoessaan siitä hämmästyttävästä yhteensattumasta, että kaksi kolmesta kolahdusvalinnasta oli osunut samaan kohteeseen. Alun perin nimittäin sekä Atik Ismail että Esa Eloranta olivat päätyneet maailman miljardeista musiikkiesityksistä valitsemaan Dave Lindholmin kappaleen Pieni ja hento ote. Atikin oli annettu pitää valintansa, kun taas Esa Eloranta oli joutunut uuden valinnan eteen.

Koska Atik Ismail ei kuitenkaan ollut paikalla, sai Esa Eloranta lopulta esitellä hänenkin kappaleensa. Vaikka Eloranta kertoi karsastavansa runoutta sinänsä, tuntuivat Dave Lindholmin runokuvat uponneen. Pieni ja hento ote on paitsi osa hienointa suomalaista laululyriikkaa, myös sellaisenaan luettuna toimiva runo. Sanoituksesta löytyi paitsi upeita tunteen kuvauksia (”Olemisen riemu ei ravistele olkapäitä”), tahallisen tuntuisia kliseitä (”Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan”), davemaista huumoria (”Miten niin jalat maassa? Oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa?”) kuin kaikki maailman rakkauslaulut yhdellä säkeellä kuittaava kiteytys:

Pidän sinusta siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?

Alkuperäisversio pelaa pitkälti Dave Lindholmin omaperäisen kitaroinnin ja Otto Donnerin loihtimien upeiden jousien varassa. Tilaisuutta varten tehdyssä versiossa haitari korvasi kuitenkin jouset täydellisesti ja Janne Aslak Räsänen tuntuu tekevän kitarallaan mitä haluaa, joten silmäkulmien kostuminen oli tälläkin kertaa taattu. Toivottavasti edesmennyt Otto Donnerkin kuuli uuden sovituksen.

Atikin alun perin varattua Daven, oli Esa Elorannan toinen valinta kohdistunut Bruce Springsteenin kappaleeseen The River. Kappale oli kolahtanut kerralla niin, että Eloranta kykeni kertomaan, milloin ja missä yhteydessä sen ensi kertaa kuuli. Sanoitus kuvaa springsteenmäisesti kahden työväenluokkaisen ihmisen tavallisen elämäntarinan kouluaikaisesta rakastumisesta, teiniraskaudesta, työnteosta ja työttömyydestä. Sanoituksesta Esa Eloranta otti esiin koruttoman kuvauksen kahden köyhän häistä:

No wedding day smiles no walk down the aisle
No flowers no wedding dress

Toinen erityisesti kolahtanut kohta sanoituksessa oli lopun kertakaikkisen hyytävä säe kummittelemaan jäävistä toteutumattomista unelmista:

Is a dream a lie if it don’t come true
Or is it something worse

Kappaleen esittelyn ja analyysin jälkeen oli jälleen äärimmäisen koskettavan esityksen vuoro. Jälleen kerran haitari, kitara ja huuliharppu soivat yleisön nieleskellessä palaa kurkussaan ja salaillessa kyyneleitään. Jotakin maailman pelottavasta pienuudesta tai ihmisluonnon yleispätevyydestä kertoo mielestäni sekin, että sekä kotkalaisen Juha Vainion että newjerseyläisen Bruce Springsteenin kappale tuntuivat kertovan samaa kertomusta elämästä ja unelmista. Oululaisen lienee myös helppoa samaistua kappaleen jokisymboliikkaan:

We’d go down to the river
And into the river we’d dive
Oh down to the river we’d ride

Teksti: Jarkko Korpua

Toinen näkökulma samaan iltaan

Mainokset
Kategoria(t): Muusajuhlat Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s