Miettusen klinikalla

Sunnuntaina 16.2. iltapäivällä runoväki kokoontui Tubaan Mustematineaan julkaistamaan kahta tuoretta runokirjaa. Huutomerkin tuottaja Kari Ensio Miettunen oli järjestänyt ravintolan lavalle klinikan, joten luvassa ei ollut pelkkää hymistelyä uutuuksien äärellä. Miettunen on muutaman kerran aikaisemminkin jakanut julkista kritiikkiä antaen kirjailijalle välittömän mahdollisuuden vastineeseen. Näistä on erityisesti jäänyt mieleen Elias Kalmiston Pihtarin (Kumiorava 2011) arviointi.

2

Tubassa käsittelyyn otettiin Lauri Leinosen Klovnin paradoksi (BoD 2014) ja Ville Hytösen Sotaraamattu (Siltala 2014). Ensin käsiteltiin journalistiopiskelija Leinosen esikoisteosta, joka käsittelee Ilmari Koistinen -nimisen klovnin elämää ja hänen paradoksaalisia ajatuksiaan. Koistinen on runoilijan alter ego, nimi on muodostettu niin sanotulla festivaalinimiperiaatteella.

Miettunen luonnehti teosta keskeislyriikaksi ja tivasi Leinoselta sen paradokseista, tai pikemminkin niiden puutteesta. Jonkinlaiseen konsensukseen päästiin siitä, että ainakin teoksen päättävässä runossa on paradoksi:

”Maamme pohjasakka

puhelinmyyjät

parkkipirkot

pankkiirit

menkää töihin”

3

Ville Hytönen on ollut Suomen kiertueella uuden kokoelmansa julkaisun myötä. Oulu oli kiertueen neljästoista kohde. Hytönen nosti pöydälle itse asiassa kaksi uutuutta, myös hänen salanimensä Anna Halmkronan Jälkeenjääneet paperit (Sanasato 2014) ilmestyi kiertueen aikana.

Sotaraamattua Miettunen ei päässyt käsittelemään yhtä tiukalla kammalla kuin Leinosen teosta, koska ei ollut saanut kirjaa etukäteen luettavakseen. Sotaraamattu nimi tulee Gezeliuksien 1600-luvulla painattamasta, aikaisempia hieman pienemmistä Raamatuista. Koska kirjan saattoi ottaa mukaan satulalaukkuun sotaretkille, niin painos sai lempinimen sen mukaan.

Hytösen Sotaraamattu on synkkä ja musta. Miettunen yritti keventää haastattelua kyselemällä kustantajan päivästä ja arjesta. Jotkut kysymykset yllättivät Hytösen, joka viimeisten reilun parin viikon aikana oli tottunut vastaamaan kysymykseen jos toiseenkin uutuuden tiimoilta.

1

Matinean päätti oululainen a cappella-lauluyhtye Pyrstötähdet. Se esitti osin sille tehtyjä Ilpo Tiihosen ja Olavi Jaman runoihin sävellettyjä lauluja. Ylimääräisenä numerona kuultiin Stand by Me. Sen tunnelmissa oli mukava jatkaa illan rientoihin.

teksti ja kuvat
Reijo Valta

Mainokset
Kategoria(t): Mustematinea Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s