Oulun Tähtitornin kahvilassa kilpailtiin sunnuntai-iltana Henkisten lajien mestaruuskisoista jo yhdettätoista kertaa. Oulun Muusajuhlat päättänyt tilaisuus kärsi kuitenkin tällä kertaa osallistujakadosta – syynä oli luultavasti samoihin aikoihin käyty miesten keihäsfinaali ja Muusajuhlien muut ohjelmat. Vuonna 2014 henkisiä voimiaan kolmelle tuomarille ja kymmenpäiselle yleisölle esitteli siis vain kolme kilpailijaa – mukaan lukien minä itse. Tarkoitukseni oli alun perin olla paikalla ainoastaan Oulun Juhlaviikkojen verkkotoimituksen edustajana, mutta kilpailijamäärän ollessa edellisvuosiin verrattuna hieman alhaisempi, päätin hypätä kisaan mukaan.
Kolmesta osiosta koostunut mestaruuskisa vaikutti jo alussa vähintäänkin haastavalta. Kilpailuun kuului telepatia, telekinesia ja teleportaatio, joista tuomaristo antaisi suoritus– ja tyylipisteet 1:stä 10:een. Tässä vaiheessa varmaan kannattaa huomauttaa, että yhdentoista vuoden aikana kukaan ei ole koskaan onnistunut saamaan yhtään suorituspistettä tästä kilpailusta, tyylipisteitä sen sijaan on annettu kosolti. Mitään sen suurempia menestyspaineita siis en tuntenut, kun nimeni huudettiin ensimmäiseen suoritukseen.
Ensimmäisenä lajina oli teleportaatio. Ennen suorituksen alkua tuomarille täytyi ilmoittaa, minne paikkaan yrittäisi itsensä siirtämistä. Ennen kilpailun alkua muistin harmikseni, että olin unohtanut pyykit kerrostaloni yleiseen pyykkikoneeseen, joten luonnollisesti yritin teleportata pyykkitupaan ja pelastaa puhtaat vaatteeni turhaan lojumasta samaa pyykkikonetta käyttävien tieltä. Yritin hetken aikaa olla lapsuuteni sankari Goku Dragon Ball -sarjakuvasta, ja siirtyä kolmen kilometrin päähän muutamassa sekunnissa.
Enpä onnistunut. Mutta eipä onnistunut kumpikaan kanssakilpailijoistakaan. Sain kuitenkin muutaman tyylipisteen: naistuomarit uskoivat minun olleen ainakin henkisesti hetken aikaa pyykkituvassa. Peliä ei oltu menetetty.
Seuraava laji oli telepatia eli ajatusten lukeminen. Kilpailun tuomari Jussi Moilanen luki minulle mielessään lauseen Korkeajännite –sarjakuvasta, ja minun täytyi yrittää ”tietää”, mitä sanoja miehen mielessä liikkui. Olin melko varma Moilasen ilmeestä päätellen, että lauseessa saattoi olla joku eurooppalainen valtio. Veikkasin Venäjää, mutta Saksastahan siinä oli kyse. Ilmeisesti kuitenkin yleisö nautti tapahtumasta, kun naurun purskahduksia kuului tasaiseen tahtiin jokaisen kilpailijan kohdalla koko puolen tunnin ajan.
Kilpailun loppu alkoi häämöttää, kun viimeinen laji telekinesia päättäisi Henkisten lajien mestaruuskisat. Ajatuksen voimalla kirjapinon nostaminen tuntui jälleen hiukan vaikealta ajatukselta. Olin jaetulla ykkössijalla ennen viimeistä lajia, joten aioin kuitenkin yrittää täysillä. Laitoin käteni kirjapinon päälle samaan aikaan kun kymmenpäinen yleisö pidätti hengitystään ja odotti kirjapinon nousemista ilmaan. Olen melko varma, että Eino Leinosta, Unikirjasta sekä muutamasta Korkeajännitteestä koostunut kirjapino saattoi liikahtaa, mutta kukaan tarkkasilmäinen ei sitä huomannut. Veikkaan, että sitä ei paljaalla silmällä voinutkaan huomata kukaan, ellei sitten omannut erittäin tarkkaa näköaistia. Tämmöinen laji tarvitsisi ehkä paremmat laitteet, jolloin pienetkin liikahdukset saataisiin rekisteröityä.
Eipä tälläkään kertaa Henkisten lajien mestaruuskisoissa suorituspisteillä sen kummemmin mässäilty. Tasapisteisiin päätynyt Henkisten lajien mestaruuskisojen voitto irtosi tänä vuonna 56 pisteellä: Kaikki saatiin jälleen kerran tyylipisteillä.
teksti: Joel Holma
HUUTIS 