Musteklubi merirosvoluolassa 23.10.15

Kahden miehen ylivoimaHuutomerkin Musteklubit ovat aina olleet arvaamattomia tilaisuuksia, toinen toistaan hienommat ohjelmanumerot, mutta usein myös täysin ennakoimattomat tapahtumat laajasti käsitetyn sanataiteen tiimoilta ovat viihdyttäneet oululaisyleisöä jo vuosien ajan. Arvaamattomuutta ja ennakoimattomia tilanteita ei puuttunut tälläkään kertaa, kun Musteklubi järjestettiin ensimmäistä kertaa Rummer’s Clubin lavalla Uusikadulla.

Etukäteen klubin ohjelmisto vaikutti suorastaan ylitsepursuavan runsaalta ja monipuoliselta, mutta iltoja järjestävän Huutomerkin tuottajan Kari Miettusen kauhuksi viimehetken muutokset raakkasivat osallistujalistaa kovalla kädellä. Ensin vetonaulaksi kaavailtu runoilija-kirjailija Miki Liukkonen oli kuin olikin Helsingin kirjamessujen aikaan Helsingissä ja häntä paikkaamaan kutsuttu runoilija Jere Vartiainen sairastui. Kun tämän jälkeen sairaus vielä kaatoi esityksen perumiseen riittävän määrän räppi-hiphop-orkesteri KSP:n jäsenistöä ja korvaajan korvaajaksi ohjelmistoon lisätty Elias Kalmistokin hyytyi kalkkiviivoilla, oli pajatso lopulta aika tyhjä.

Ohjelman radikaalin lyhenemisen vuoksi Kari Miettunen viihdytti yleisöä illan aluksi itse, omaan jäljittelemättömään tyyliinsä.. Alkuperäiseenkin ohjelmistoon merkitty runoimpro pantiin alulle. Nimimerkit Antti ja Hannu saivat yleisöltä aiheet, joista heidän oli määrä runoilla klubin kestäessä. Molemmat runoimproilijat osoittautuivat haasteen veroisiksi, sillä loppuillasta luetut runot, niin Antin Huutomerkki-aiheiset haikut kuin Hannun beatihtävä-rocklyriikahtava Kivisydänkin olivat verrattoman esittämiskelpoisia teoksia.

Tämän jälkeen siirryttiin klubin musiikilliseen antiin. Reggae-hoppari Pätkä esitti kitaristi Toni Väisäsen kanssa sanataideiltaman henkeen sopivan sanoitusvetoisia kappaleitaan ihmissuhteiden ihmeellisestä maailmasta.

Illan toinen bändi, helsinkiläisrunoilijoiden Risto Oikarisen (saksofonit ja runot) ja Jukka Viikilän (rummut ja runot) muodostama Kahden miehen ylivoima, soitti runojensa väleihin freejatsia. Musiikkia sun muuta urbaania maailmanmenoa käsitelleet runot pitivät kuulijaa mukavasti penkin renunalla, varsinkin kun musiikkiosuus genren parhaan tradition mukaisesti tuutattiin niin, että silmämunaskut vaan päässä pullistelivat. En itse asiassa ole pariin vuoteen onnistunut kuulemaan Oulussa freejatsia missään muualla kuin Musteklubeissa, josta siitäkin on annettava muutama irtopiste tämän klubisarjan monipuolisesti kulttuuria esittelevästä tarjonnasta.

Tämän jälkeen klubi muuttui maksulliseksi. Maksua vastaan nähtiin kaksi nousevaa paikallista bändiä, joista ensimmäisenä soittanut Mighty Mate rokkasi ja poppasi hyvän keikan kolmannella kotimaisella, kun taas jälkimmäinen, Nuoret Marttyyrit, jatkaa kotimaisen rocklyriikan perinteen vaalimista. Tulivuorenvarmana livebändinä tunnettu Nuoret Marttyyrit onnistui tälläkin kertaa soittamaan hyvätunnelmaisen keikan, jossa ihmetystä yleisön puolella aiheutti lähinnä yksi asia: miten on selitettävissä, että bändi soittaa kerta kerralta helpomman ja varmemman tuntoisesti, mutta soittajapojat näyttävät keikka keikalta vain nuortuvan? Benjamin Buttonin ihmeellinen bändi?

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s